Espoossa pääkonttoriaan pitävä ja Finnsiirto Groupiin kuuluva Simeri Oy nojaa tarjonnassaan jo vahvasti litiumakkuteknologiaan. Nostinpuolella murrosvaihe dieselistä sähkökäyttöön on jo ohi. Nopeasti suosituksi tulleet Dingli-saksilava- ja kuukulkijamallistot myydään jo miltei 100-prosenttisesti litiumakuilla varustettuna. Simeri toimittaakin kaikista nostinpuolen koneista ja laitteista jo lähes 90 prosenttia sähköisinä. Edut ovat kiistattomat verrattuna dieselkäyttöisiin. Kurottajapuolella teknologia on tuloillaan ja täyssähkökäytön suunnannäyttäjä on italialaisen Faresinin mallisto.
Kiinalaisvalmisteinen Dingli on ollut Simerin edustuksessa viime vuoden joulukuusta lähtien ja kysyntä on ollut vahvaa ja jatkuvasti kasvavaa. Litiummallisto kattaa saksilavat nostokorkeuksilla 3,5–32 metriä ja kuukulkijoissa vastaavat ovat välillä 16–44 metriä. Kaikki kuukulkijat ovat saatavilla täyssähkökäyttöisenä, dieselmoottorilla varustettuna ja myös hybridinä. Asiakkaat tietävät kuitenkin tänä päivänä jo akkuteknologian tarjoamat edut ja valitsevat yleensä sen.
”Me uskomme vahvasti litiumakkuteknologiaan ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Kolmisen vuotta sitten saimme Snorkelin mallistoon ensimmäiset litiummallit ja sen jälkeen kysyntä on mennyt vauhdilla sähköiseen suuntaan”, toteavat Antti Alatalo ja Tommi Kolehmainen Simerin myynnistä.
Simerin miehet Antti Alatalo (oik.) ja Tommi Kolehmainen poseeraavat tässä kahden yhtiön tukijalan eli Dingli-kuukulkijan ja Faresin-kurottajan kanssa. Molemmat on varustettu litiumakuilla, joka alkaa Simerin tarjoamassa nostinkalustossa olla jo lähes pääsääntöinen energianlähde.
Akkukäyttöisistä laitteista puhuttaessa miehet viljelevät termiä lähipäästöttömyys.
”Tuttua on, että käytönaikainen päästöttömyys pätee akkukoneisiin. Myös äänettömyys on asia, jota arvostetaan. Litiumkoneista ei aiheudu pakokaasujen hiukkaspäästöjä ja hajuja. Myös mahdollisten öljyvuotojen riski on minimoitu. Hydrauliikkaöljyä koneissa on, mutta ei moottoriöljyä. Jotkut saksilavamallit tosin ovat jo kokonaan sähköllä toimivia. Jokainen päästöttömyyden haihatteluksi leimaava voi miettiä, haluaako esimerkiksi lapsensa päiväkodin tuntumaan töihin dieselmoottorilla vai litiumakuilla toimivan mallin. Lähipäästöt loppuvat, kun töihin valitaan vain täyssähkökäyttöisiä koneita”, sanoo Alatalo.
”Teemme oman osamme näiden lähipäästöjen minimoimiseksi. Maailmaa ei tosin yhdellä litiumakkukoneella pelasteta, siihen tarvitaan niitä enemmän”, filosofoivat Simerin miehet.
Yrityksen koko toimintaympäristö tukee tätä lähipäästöttömyysteemaa. Sähköautoja kun löytyy jo niin henkilökunnalta kuin huoltomiehiltäkin. Polttomoottorilla varustetut huoltoautotkin käyttävät uusiutuvia polttoaineita.
Akkujen hinnat putoavat
Dinglin mallistossa litiumakkumallin lähtöhinta on enää noin 10 prosenttia dieselkonetta korkeampi. Simerin miehet kehaisevat Dinglin olevan hankintahinnaltaan myös varsin kilpailukykyinen kilpailijoihinsa verrattuna.
”Nostimien hankintahinnassa ei voimanlähteen valinnalla ole enää isoa merkitystä. Kun puhutaan koko elinkaaren kustannuksista, tullee sähkökone dieselmallia edullisemmaksi. Yllättäviä remonttejakin dieselmoottorille ja siihen kytketylle teknologialle tulee paljon helpommin. Akuille luvataan viiden vuoden takuu, kun dieselmoottorille se on yleensä vain yhdestä kahteen vuotta”, sanoo Kolehmainen.
Dingli valmistaa litiumakuilla varustettuja kuukulkijoita 16–44 metrin nostokorkeuksilla. Suosituksi kokoluokaksi Suomessakin on noussut kuvan 28 metrin nostokorkeuden omaava BT28ERT. Konetta hallitaan maantasossa ergonomiseen asentoon kääntyvästä panelista tai sitten korista. Latausmahdollisuus on niin valovirralla kuin 16 ja 32 ampeeritunnin voimavirralla. Nopeimmillaan akut saadaan ladattua tyhjästä täyteen puolessatoista tunnissa.
Dieselmoottorillinen kone, olipa se nostin tai mikä muu tahansa, käy usein tyhjäkäyntiä työmaalla ja tuntimittari raksuttaa eteenpäin. Sähkökoneen tuntimäärä kasvaa vain silloin, kun ollaan oikeasti työtä tekemässä. Tyhjäkäyntiä ei akkukoneissa tunneta.
”Dieselkoneissa tuntimäärä voi olla vaikkapa 7 000 kymmenessä vuodessa. Kun akkukoneen tuntimittari näyttää vain todelliset työtunnit, voi kokonaistyöskentelyaika olla vaikkapa vain kymmenesosan dieselkoneeseen verrattuna. Sitten puhutaan varmasti ihan erilaisesta vaihtokoneen hyvityshinnasta”, jatkaa Kolehmainen.
Tällä hetkellä akkujen hinnoissa maksetaan varmasti vielä tuotekehitys- ja tutkimuskuluja.
”Akkuteknologia kehittyy varsin kovaa vauhtia. Meidänkin päämiehemme satsaavat siihen merkittäviä tuotekehitysresursseja. Dieselkäyttöön ei enää niinkään. Jos viiden–seitsemän vuoden päästä pitää akut vaihtaa, on niiden hinta varmasti tätä päivää huokeampi ja akkujen tehot ja kestoikä entistä parempia. Dingli esimerkiksi lupaa, että viiden vuoden kuluttua akkujen kapasiteetti on edelleen 80 prosenttia alkuperäisestä”, täydentää Alatalo.
Huoltokohteita, niitä akkukoneissa on minimaalisesti.
”Litiumakuilla varustettujen kuukulkijoiden huoltokulut ovat meidän laskujemme mukaan 70 prosenttia edullisempia vuositasolla kuin vastaavan kokoisessa dieselmoottorillisessa mallissa. Kurottajissakin ero on lähes sama”, toteavat Simerin miehet.
”Kun tästä syyskuusta mennään kuukausi pari eteenpäin, on meidänkin huoltomiestemme varsin yleinen keikka jäätyneiden polttoainesuodattimien vaihto dieselmoottoreihin. Kesälaadun polttoöljyjä kun unohtuu koneisiin. Myös huonolaatuinen polttoaine aiheuttaa huoltokäyntien tarvetta. Akkukoneisiin ei noita hälytyksiä tule.”
Dieselkäyttöisten nostimien puolesta puhuu enää siis varsin harva seikka.
Dingli on edelläkävijä
Kiinalainen perheyhtiö Dingli on viime vuosina panostanut erityisesti litiumteknologiaan ja sähköisiin voimansiirtojärjestelmiin. Näin se on yksi innovatiivisimmista alan edelläkävijöistä ja mallisto on markkinoiden laajin. Asiakkaitten kokemusten mukaan Dingli-kuukulkijoilla käyttöaika yhdellä latauksella on 4–5 päivää. Nostinhan ajetaan yleensä kohteeseen ja korista tehdään töitä pitkiäkin aikoja sähköä kuluttamatta. Sähköä kuluu vain silloin, kun joystickeihin tartutaan.
Pihamaalla tutustutaan yhteen 28 metrin BT28ERT-malliin, joka on Simerin volyymikokoluokka. Suurin sallittu korikuorma on 454 kilogrammaa ja työpaino hieman yli 18 000 kilogrammaa. Voimansiirrossa on vain yksi sähkömoottori (18 kW), joka pyörittää kardaania. Tämä takaa erinomaiset maasto-ominaisuudet. Akselistot ovat kurottajatyyppiset eli ohjausvaihtoehdoissa on etupyörä-, nelipyörä ja rapuohjausvaihtoehdot. Suomeen tulevissa koneissa on jälkiä jättämättömät renkaat.
”Alakerta on käytännössä ikuinen. Kun kurottajia ajetaan vastaavanlaisella rakenteella vaikkapa neljääkymppiä, on näissä maksimi siirtonopeus kuusi kilometriä tunnissa.”
Kolme kappaletta latauspistokkeita löytyy koneen kyljestä.
”520 ampeeritunnin akuissa virtaa eli työaikaa riittää pidemmäksi aikaa kuin yhdellä dieseltankillisella. Onboard-laturilla on mahdollista ladata joko 16 tai usealta työmaalta löytyvällä 32 ampeerin virralla. Jälkimmäisellä latausaika on vain 1,5 tuntia nollasta sataan ja hitaammallakin tavalla vain neljä tuntia. 230 voltin valovirrallakin saadaan yön yli latauksella akku täyteen”, sanoo Kolehmainen.
”Äkkiä laskettuna näillä pörssisähkön tämän päivän hinnoilla (0,19 c/kWh) yksi latauskerta maksaa vain muutamia senttejä. Päiväkohtainen kustannus on olematon”, summaa Alatalo.
Kuuden metrin Faresin
Myös vuonna 1973 perustettu italialainen Faresin on perheyhtiö. Yhtiön perustaja on nykyisin hallituksen puheenjohtajana toimiva Sante Faresin. Hänen tyttärensä Silvia ja Giulia johtavat kurottajavalmistusta. Dinglin tapaan myös Faresin on ottanut tosissaan litiumteknologian. Mallistossa on neljä eri kokoluokkaa nostokorkeuksilla 6–17 metriä. Suurin 17-metrinen esiteltiin viime vuonna Baumassa. Ensimmäinen Suomeen saatu akkukone on malliston pienin, 4 800 kilogrammaa painava 6.26, jota tutkailtiin niin ikään Simerin pihamaalla. Tyyppinumero kielii kuuden metrin nostokorkeudesta ja 2,6 tonnin nostokapasiteetista.
”Etenkin konevuokraamot ovat olleet kiinnostuneita Faresinin täyssähkömalleista. Tämä kone on käynyt kolmella asiakkaalla koeajossa ja kokemukset ovat rohkaisevia. Teollisuuden kunnossapitotöissä konetta käytettiin kolme päivää lataamatta välillä. Työ oli tyypillistä kurottajatyötä eli pitkiä paikallaanolojaksoja tietenkin sisältyi työpäivään”, sanoo Alatalo.
Faresin 6.26:n akkujen kapasiteetti on 24 kilowattituntia, mutta vaihtoehtoina tarjotaan myös 32 ja 42 kilowattitunnin akustoja. Kaikki eri latausmahdollisuudet ovat saatavilla. Simeri tulee varustamaan Suomeen tulevat koneet onboard-pikalaturilla. Sillä latausajaksi nollasta sataan luvataan kolmisen tuntia.
Kurottajissa hintaero dieselkoneen ja täyssähköisen välillä on vielä noin 20 prosenttia. Kalliimpi hankintahinta tosin kuittaantuu jo artikkelin alussa mainituista syistä. Polttoaine- ja voiteluainekuluja ei ole ja käyttö- sekä huoltokustannukset ovat alhaiset.
Lopuksi miehet pohtivat lähitulevaisuuden näkymiä. Monet tahot, niin yksityiset kuin julkiset ovat luoneet ohjelman hiilijalanjäljen supistamiseksi. Aikaikkunakin on lyhyt, tähtäimessä on usein vuosi 2025. Täyssähkökoneilla on tavoitteiden täyttymisen suhteen suuri merkitys. Simeri on mukana kisassa tarjoamalla yhä enenevässä määrin sähköllä toimivia koneita ja laitteita.
Simeri Oy:n palveluksessa on noin 60 henkilöä ja toimipisteitä on yhteensä seitsemän eri puolilla Suomea. Pääkonttori on Espoossa.
Simeri kuuluu Finnsiirto Groupiin yhdessä Finnsiirto Oy:n, Suomen Telakone Oy:n ja Espoon Teollisuuspalvelu Oy:n kanssa.
Lisäkuvia Dingli:
Lisäkuvia Faresin:
Alkuperäinen artikkeli julkaistiin koneporssi.comissa
